Kilpailuraportti: RS:X Olympialuokan MM-kilpailut Århusissa

Kilpailuraportti: RS:X Olympialuokan MM-kilpailut Århusissa

Kertomus RS:X MM-kisoista kaikkine kommelluksineen

Tokion 2020 olympialaisten ensimmäiset maapaikat olivat jaossa Tanskan Århusissa 2.-12. elokuuta 2018 purjehdituissa MM-kisoissa. Århusissa jaettiin 40% vuoden 2020 olympialaisten 250:stä maapaikasta. Århusissa purjehtijoita oli kaiken kaikkiaan yli 1400, joista 350 tullaan näkemään Tokion olympialaisissa, kymmenessä veneluokassa. Suomalaiset olivat Århusissa mukana 8 veneluokassa yhteensä 27 purjehtijan voimin. RS:X naisissa kilpaili yhteensä 62 osallistujaa 29 eri maasta ja Suomea edustivat Tuuli Petäjä-Sirén ja Anna Haavisto.

Tuuli kertoo valmistautumisesta:
Aloitin tämän kauden lajiharjoittelun juhannuksen aikoihin, noin neljä viikkoa Aava-tyttömme syntymän jälkeen. Odotusaika ja synnytys meni ilman suurempia komplikaatioita ja Aava osoittautui aivan premium-vauvaksi, joka nukkuu yhdellä syötöllä yöt läpi. Niinpä pääsin aika nopeasti hyvään vauhtiin treeneissä ja tuntui mielekkäältä lähteä jo samana kesänä kisaamaan. Suomen kesäsäät tarjoilivat parastaan ja sain heinäkuun aikana kotivesillä mukavasti treenitunteja myös plaanikelissä.

Suuntasin perheen kanssa Tanskaan heinäkuun lopulla, 10 päivää ennen MM-kisojen ensimmäistä starttia. Auton perässä koutsivene oli lastattu paitsi purjelautakamoilla niin myös lastenrattailla, potkulaudalla, matkasängyllä, sitterillä, vaipoilla jne. Matkustimme laivalla Turusta Tukholmaan ja sieltä noin 1000km siltojen kautta Århusiin, kahdeksan pysähdyksen taktiikalla.

Treenipäivinä pääsin vertaamaan vauhtiani tanskalaisen ja ruotsalaisen kilpasiskoni kanssa ja ajamaan muutamia startteja isommallakin porukalla. Vauhti vaikutti ihan lupaavalta, mutta starttimanöövereissä ja muissa kisatilanteissa olisi voinut toivoa enemmänkin treeniä.

Tuuli kertoo kisaviikosta:
Kisaviikon ohjelmassa oli kahdeksan kisapäivää, joista 1.-3. ajettiin kahdessa karsintaryhmässä. Neljäs päivä oli välipäivä ja sen jälkeen päivät 5.-7. kisattiin gold- ja silverfleeteissä. Kahdeksantena päivänä oli ainoastaan medalrace kympin kärjelle.

Ensimmäisenä päivänä ajettiin kolme kisaa hienossa aurinkoisessa plaanikelissä, tuulta oli 14-20 solmua puuskaisesti maalta. Kahdessa lähdössä jäin turhan ahtaaseen paikkaan starttilinjalla enkä oikein päässyt ajamaan sinne minne olisin halunnut ja maalissa sijoitukset olivat fleetin keskivaiheilla. Päivän keskimmäinen startti sen sijaan onnistui hyvin ja kisasin kärkikahinoissa koko radan ympäri. Olin maalissa 3.! Huikean fiiliksen kruunasi voitto tiukassa kaksinkamppailussa viimeisellä slöörillä: vauhtini riitti ohittamaan alakautta Puolan superstaran Zofia Klepackan (Lontoon olympiamitalisti ja kahden lapsen äiti hänkin). Olikin melkoinen pettymys lukea illan päätteeksi tuloksista, että kyseinen kisa oli mitätöity. Toiseksi viimeinen kääntömerkki oli kuulemma valunut kisan aikana – eihän me sitä radalla huomattu kun sujahdettiin siitä niin vauhdilla ohi, mutta joku häntäpään purjehtija keksi hakea asian takia hyvitystä ja race committee näki reilummaksi mitätöidä koko kisan. Seuraavana aamuna minä ja 14 muuta kilpailijaa jätimme asiasta protestin, joka käsiteltiin toisen kisapäivän päätteeksi. Harmiksemme päätöstä ei kuitenkaan muutettu, joten ei auttanut muu kuin nollata tilanne ja keskittyä niihin asioihin mihin saatoin itse vaikuttaa: eli nykyhetkeen.

Toisena kisapäivänä tuuli himmasi ensimmäisen pumppukisan (14. sija) jälkeen eikä neljän tunnin vesillä odottelukaan tuonut olosuhteisiin parannusta: no more races today. Kolmantena kisapäivänä merituulta saatiin sen verran, että kovalla pumppauksella ja kissamaisella laudankäsittelyllä oli mahdollista päästä lensseillä plaaniin. Aika fyysiset olosuhteet siis. Samoin starttikiihdytyksessä kysyttiin voimaa ja räjähtävyyttä, mitkä ei nyt juuri tässä kisassa olleet vahvuuksiani. Olin kuitenkin salaa ihan tyytyväinen, että onnistuin tilanteesta huolimatta kiertämään rataa porukan keskivaiheilla (sijat 15-18-22). Valitettavasti se ei kuitenkaan riittänyt jatkopäiviksi gold fleetiin. Ensimmäisen päivän kolmossijalle olisi tosissaan ollut tuloksissa käyttöä, mutta voi olla, että senkin kanssa olisin jäänyt kiikkumaan karsintarajan väärälle puolelle.

Välipäivän jälkeen kisat jatkuivat siis silverfleetissä sijoilla 32.-62 joten enää ei ollut mahdollisuutta taistella olympiapaikasta (viimeinen maapaikka meni muuten lopulta Viroon: Ingrid Puusta oli yhteistuloksissa 19.sijalla ja 11. maa).

Ensimmäisenä finaalipäivänä ajettiin kolme kisaa kevyessä tuulessa. Pumppasin rataa ympäri jälleen porukan keskivaiheilla. Viimeisen lähdön jälkeen maalissa odotti kuitenkin yllätys: jouduin mittamiehen satunnaistarkastukseen, jossa tsekataan, että kisaviikon alussa rekisteröidyt välineet ovat edelleen luokkasääntöjen mukaiset. Vasta mittamiehen tarkastaessa purjeen sarjanumerotietoja tajusin rikanneeni epähuomiossa aamulla väärän purjeen.  Olin ajanut päivän kisat varapurjeellani, joka on siis yhtä uusi ja sarjanumeroa lukuun ottamatta identtinen kisaan rekisteröimäni purjeen kanssa. Sain rangaistukseksi 15 pisteen penaltyn päivän jokaiseen tulokseen. Liekö Tanskan helteet vai ikiomat imetyshormonit sitten pehmentäneet pään, mutta täytyy sanoa, että tuli kyllä harvinaisen tyhmä moka tehtyä. Aika rumalta näyttää tuon päivän saldo tuloksissa, mutta onneksi ei sentään enää ollut olympiapaikkataistosta kyse.

Toisena ja kolmantena finaalipäivänä kisajärjestäjien prioriteetti oli kultaryhmässä ja silverfleetille saatiin ajettua ainoastaan yksi lähtö päivässä. Tuuliolosuhteet olivat mitä parhaimmat – reipasta plaanikeliä. ”Helpommassa” fleetissä löysin paremmin tilaa starttilinjalta ja sain päättää kisat ihan kelvollisiin sijoituksiin (4 ja 6.). Kaikista kommelluksista huolimatta saatoin siis lähteä ihan hyvillä fiiliksillä kotia kohti.

Anna kertoo valmistautumisesta:
Siirryin techno 293 luokasta rs:x-välineisiin viime kauden alussa, tarkoituksenani päästä kisaamaan ulkomaille omassa ikäluokassani tällä kaudella. Aloitin tämän kauden maaliskuussa Palmalla treenileirillä Norjan rs:x-junnujen kanssa, jonka jälkeen uusin opein sahasin vesillä päivittäin loppukevään läpi. Toukokuussa lähdin Hollantiin Medemblik regattaan, jossa pääsin avaamaan kansainvälisen kisaurani varsin kovatasoisessa seurassa (kisoihin oli saapunut isaf-rankingin top3 ja puolet olympiafleetistä)! Kisat olivat erittäin opettavaiset, ja tällä boostauksella treenasin taas kotivesillä kesäkuun samalla kun valmensin junnupurjelautailijoita. Ennen Århusia ehdin käydä vielä Baltic cupissa Tallinnassa, Ruotsissa Fanny Baumannin pitämällä rs:x-leirillä.

Anna kertoo kisaviikosta:
Århusin lahdella ehdin treenata pari päivää ennen kisojen alkua, kertaillen lippuja ja väistämissääntöjä. Ensimmäinen kisapäivä oli tuulinen ja aallokko terävä, mutta huomasin helpotuksekseni että muutamalla muullakin häntäpään tytöllä oli tekemistä pysyä suuren parven perässä. Toisena päivänä oli taas täysin tyynessä pumppukisa lahden ihan toisessa päässä, jonne ja josta onneksi sain kyydit Tuulin ja Ingridin kumiveneillä, omaa tukivenettä mulla ei ollut. Kolmas päivä oli myös pumppausta, ja pääsin finish window:n sisällä maaliin!

Silver fleettiin siirryttäessä sain toisen tuloksen, kun kärki oli nyt hieman hitaampi.

Huomasin hännillä edelläni olevan aina samat tyypit, jotka olivat myös nuoria uusia tulokkaita, eivätkä hekään aina ehtineet maaliin finish windown puitteissa. Analysoin suorituksiani myös sen perusteella, kuinka kaukana heistä olin kussakin lähdössä!

Paras asia muiden perässä purjehtimisessa on että voi katsoa muiden asentoja, pumppaustaktiikoita ja manöövereitä, ja koittaa matkia ja ottaa opiksi. Senhän takia sinne loppujen lopuksi mentiin!

Suomen seuraava mahdollisuus lunastaa maapaikka Tokion olympialaisiin on vuoden päästä syyskuussa 2019 MM-kisoissa Gardajärvellä. Siellä jaetaan naisten RS:X-luokassa yhdeksän paikkaa. Isäntämaa Japanin lisäksi kisalipun on nyt Århusin kisojen myötä varmistanut Hollanti, Ranska, Kiina, Iso-Britannia, Puola, Italia, Israel, Espanja, Tanska, Venäjä ja Viro.